Ystävänpäivä on monille meistä positiivinen yhdessäolon symboli, joka merkitsee muun muassa naurua, halauksia, suklaata ja kiitollisuutta. Tästä huolimatta moni viettää päivän yksin, mikä sai minut pohtimaan yksinäisyyttä.
On tärkeää, että erotamme toisistaan yksinolon ja yksinäisyyden. Yksinolo on oma valinta ja voi olla hyvinkin positiivinen kokemus. Yksinäisyydessä sen sijaan on kyse vastentahtoisuudesta, mikä tekee siitä negatiivisen ilmiön.
Yksinäisyys on negatiivinen ja ahdistavana koettu tunne siitä, etteivät läheiset ihmissuhteet riitä laadultaan tai määrältään. Yksinäisyys voi olla sosiaalista tai emotionaalista. Sosiaalinen yksinäisyys on sitä että ei ole tukiverkostoa, ei kuulu joukkoon. Emotionaalinen on sitä, että puuttuu ystävä, jolle jakaa iloja, suruja, huolenaiheita, ns. sydänystävä.
Nuorilla aikuisilla yksinäisyyden syyt palautuvat usein kotoa pois muuttamiseen, opiskelujen aloittamiseen ja lapsuuden perheestä irtautumiseen. Korona-aika on iskenyt tähän ryhmään armottomasti: opiskelutovereiden tapaaminen on vaikeutunut, kun opiskelijarientoja on peruttu ja opetus siirtynyt etäopiskeluksi.
Yksinäisyyden taustalla voi olla myös negatiivisia henkilökohtaisia kokemuksia, kuten kiusaaminen, epävarmuus omista sosiaalisista taidoista tai voimakas ulkopuolisuuden tunne. Viimeksi mainittu voi johtua alkoholikeskeisessä opiskelijakulttuurissa esimerkiksi siitä, ettei koe oloaan kotoisaksi päihteiden keskellä.
THL:n kouluterveyskyselyn mukaan Itä-Suomessa 10 % peruskoulun 8 – 9 luokkalaisista, lukiolaisista 8% ja ammattioppilaitoksen oppilaista 9% koki olevansa vailla läheistä ystävää.
Nuoritsotutkimusseuran joulukuussa julkaiseman artikkelin mukaan yksinäisyyttä korona-aikaan kokenut lähes viidesosa (18%) tutkimuksen 12 – 25-vuotiaista. Yksinäisyyden kokemus kasvoi vanhemmissa ikäryhmissä, korkeakoulussa opiskelevista vastaajista 24 % koko olevansa yksinäisiä. Yksinäisimmäksi tunsivat itsensä yksin asuvat nuoret ja työttömät nuoret. Tausta vaikuttaa näyttää vaikuttavan niin, että hyvin toimeen tulevien perheiden nuorissa oli vähemmän yksinäisiä kuin heikomman tulotason perheistä tulevilla tai niillä, jotka kokivat että toimeentulo on heikkoa.
Yksinäisyys ei ole määrällisesti lisääntynyt nuorten keskuudessa koronan aikana, mutta se kasaantuu: heikosti toimeentulevat nuoret kokivat itsensä yksinäisemmiksi, ja uskoivat hieman vahvemmin koronan vaikuttavan pitkällä aikavälillä yksinäisyyteensä.
Mitä yksinäisyydelle voitaisiin sitten tehdä?
On tärkeää, että kunnat, järjestöt ja yhteisöt tarjoavat monipuolisia ratkaisuja, koska ongelman syytkin ovat moninaiset. Tässä joitakin keinoja:
1. Harrastustakuu, jossa kunta sitoutuu takaamaan lapselle tai nuorelle vähintään yhden harrastuksen, voi olla ratkaisu joillekin.
2. Riittävät resurssit mielenterveyspalveluissa varmistavat, että nuorilla on ympärillään turvallisia aikuisia, joilta voi saada apua ja tukea.
3. Elinvoimainen järjestö- ja yhdistystoiminta luo mukaantulon mahdollisuuksia tarvittaessa vaikka etäyhteyksin.
Kaikkiin edellä mainittuihin voidaan vaikuttaa kunnissa. Olen sitoutunut viemään näitä asioita eteenpäin. Kuopion Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden puheenjohtajana haluan omalta osaltani varmistaa, että vihreistä arvoista kiinnostuneet nuoret saavat yhteisön, jossa he kokevat olevansa tervetulleita ja hyväksyttyjä. Minua voi lähestyä yksityisviestitse, mikäli toimintaan tutustuminen kiinnostaa.
Yksinäisyyden torjuminen on yhteinen asia. Tehdään tarvittavat muutokset, näytetään esimerkkiä ja tehdään yhdessä #kuopiostakiinnostava